Epätoivo jälleen painaa mun mieltä,
miks oot kaikesta aina erimieltä?
Toivon eniten maailmas sitä,
et tajuut heikkoudet myös ihmisten.
Sanat sekä teot ne pistää välil itkettää,
tuntuu ettei missää oo enää järkee!
Yritän jälleen seistä jaloilla,
suru se valtaa myös aloilla.
Haluan sut ja sut mun omaks,
miks et ota tilaisuudesta otetta ja halua matkata yhteistä satua?
Haluan, haluan, haluan...
Selite:
Joskus vaan tuntuu, että kaikki ei mene koskaa niinkuin ite haluais.. Mutta kaippa se parempi aika vielä joskus koittanee
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
