Viime viikolla
olin kuin kukan nuppu,
valmis avautumaan keväälle
täyteen kukoistukseen elämälle.
Itselleni se olisi ollut
kuin voitto menneestä.
Tänään en aueta uskalla
pidän nuppuni kiinni,
vedän terälehdet
tiukasti itseäni vasten
-turvaksi,
rikotun naiseuteni ympärille.
Ei kukkakakaan voi aueta
ilman lämpöä ja kesää.
Enkä minä ollut vielä valmis
yksinään kukkimaan.
Tarvitsen siihen läheisyyttä ja
rakkauteni poimijaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi