Olen itkenyt tuhansia tunteja,
kirjoittanut satoja lauseita
- vain siitä mitä meillä oli...
Kun avasin sisimpäni,
niin vuosikymmenien onnelliset muistot
vierivät vierelleni.
Miks on niin hidasta ja tuskaisaa
työstää mennyt unholaan,
kasata naiseus uudelleen
ja löytää valo huomiseen.
Katsoessani peiliin
- näen vain totiset naisen kasvot,
surun rypyt silmien ympärillä...
katseessa tyhjyys ja pettymys
- ilo on painunut syvälle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Painavaa tekstiä, runon surumielisyyden voi lähes itsekin tuntea omissa nahoissaan.