ennen se oli vain sana
minulle
tunne jota kaipaisi,
tiedän
sinä minua haikailit
koitin näyttää
suuren tunteen vanhalle ,
mutta tunteelle uudelle
uurteet liian syvällä olivat,
mutta keksin
kyynel poskella, rakastin
uudelleen
syvästi suudellen, tunnustin
sana se vain ole ei enää
itseni peilistä nään,
havahdun ja herään
uudestaan taas alan elää
Selite:
aloin miettimään omaa elämääni , ja tuollainen sieltä tupsahti kommentoikaa ihmeesä ! : ) ( ensimmäinen runoni )
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa kun syväluotaat itseäsi näin... joskus on pakko sekä rakastaa että surra yhtäaikaa. Se vie eteenpäin KIITOS UPEA RUNO !
hieno runo, tosi tunteikas :)
Jollain tavoin tämä elämää ja tunteita pohdiskeleva runosi on veikeän oloinen...vakava ja samalla pilke silmäkulmassa. Pidin tästä paljon
Kaunis ja syvällinen runosi rakkaudesta ja rakastamisesta.
Hienoa kun syväluotaat itseäsi näin... joskus on pakko sekä rakastaa että surra yhtäaikaa. Se vie eteenpäin KIITOS UPEA RUNO !
hieno runo, tosi tunteikas :)
Jollain tavoin tämä elämää ja tunteita pohdiskeleva runosi on veikeän oloinen...vakava ja samalla pilke silmäkulmassa. Pidin tästä paljon
Kaunis ja syvällinen runosi rakkaudesta ja rakastamisesta.