Satu Kadonneesta Tytöstä

Runoilija CelticVampire

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.3.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Erotica`s maybe near to Death...
 

Olipa kerran neitonen,
viisas,kaunis ja suloinen.
Sydän täynnä toiveita,
silmissä kimalsi valoa.

Pieni,kaunis tyttönen
oli vapaa,hellä ja onnellinen.
Tanssi sateessa kuin hohtaen,
lailla haltioiden ylpeiden,ikuisten.

Ei puuttunut myöskään hurjuutta,
naurua,rakkautta,vauhtia.
Jokainen päivä illalla
täynnä hilpeää hulluutta.

Annettiin tytölle ruusuja,
suudelmia,viiniä,lupauksia.
Kaikki oli valmiina,
maailma jalkojen juuressa.

Vaan saapui demoni Kateuden
tytön kuraiseen maahan kaataen,
ja sanoi:
"Lentää luulet vain
voivasi ainiaan,
arki sinutkin lopulta saavuttaa.
Ei rakkautes riitä milloinkaan,
joka sydämen antaa,
se uhrataan."

Ei uskonut tyttö petoa,
juoksi pakoon Pimeyden kasvoja.
Ja sydämen yritti ojentaa.
Sitä kukaan
ei ottanut vastaan.

Sitten tyttönen tajuaa:
"he vain vartalon hauraan haluaa".
Yksin jäi lapsi hämärään.
Vaikka toivoi,
ei kuollut ikävään.

Aika voitti neitosen suloisen,
tappoi palon silmien villien.
Jäi jäljelle kuori kuitenkin.
Sen saaliiksi antoi
särjetyin sydämin.

Eivät auttaneet kyyneleet tuskaiset,
eivät lääkkeet tai rukoukset hiljaiset.
Ehkä tuoppi hetkisen lohduttaa,
terä jäätävä ranteilla helpottaa.

Ei enää naurua seurassa rakkaiden,
ei tanssia saleissa noitien.
Vain äänet syyttävät
korvaan kuiskivat
ja Hulluuden Hirviöt nauravat.

Aika voitti siis tytön pikkuisen,
hän katosi sumuun aaveiden.
Kuka käden nyt ojentaa tahtookaan
ei enää voi tyttöä tavoittaa.

Missä olet,lapsonen pienoinen?
Sua muistelen yhä kaivaten.
Ehkä katosit kuunvaloon hopeiseen?
Olet matkalla maahan keijujen.

Selite: 
Ei sumussa jaksa vaeltaa, ei ilman lyhtyä loistavaa. Kauan sitten kadotin tulen sen, mutta tahdon etsiä vapauden.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot