Elämän peili

Se on niin särkynyt ja säpäleinen,
ettei siitä enää näe kuvaansa.
Se heijastaa takaisin kaiken,
se ei näytä omaa sisimpäänsä.
Se on rikki ja pirstaleinen,
se on särki ja teräväreunainen.
Siitä saa lasinsiruja,
teräviä, pieniä lasinsiruja,
jotka uppoavat niiden sormiin,
jotka siihen yrittävät kajota.
Se on hauras ja säpäleinen, mutta silti minun.
Se tuskin pysyy enää kehyksissään, niin rikki se on.
Se on epätoivoisesti liimattu ja teipattu,
niin että se vielä, juuri ja juuri, pysyy kasassa.
Liian monta kertaa se on pudonnut
seinältä lattialle sälähtäen.
Liian monta kertaa sitä on pyritty
huonolla menestyksellä korjaamaan.
Liian monta kertaa sitä on pidelty
käsissä ja sitten pudotettu.
Liian monta kertaa, sillä
nyt se ei enää edes näytä peililtä.