Seison ihmislauman keskellä,
mutta tuntuu kuin yksin olisin.
Muuri minun ja maailman välillä
on ylitse pääsemätön.
Yritän saada ääneni kuuluviin,
mutta se kuiskauksena ilmaan haihtuu.
Ei kukaan sitä kuule,
ei kukaan huomaa, että olen olemassa,
ei näe pimeyttä, joka syö mut hiljaa sisältä.
Yksinäisyys on julmuus maailman,
rangaistus niile, joiden ääni ei kanna,
Vain sääliviä katseita, kylmiä sanoja, ivallista naurua.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
