Se käveli ohi
se vei minulta jotain
minkä luulin pitäneeni piilossa muilta
nyt olen kuilun reunalla ikäväni kanssa
tuntuu kun joku osa minusta haluaisi hypätä alas
alas
tuonne pimeään jossa särjen itseni tuhansiksi paloiksi
tiedän mikä minua odottaa kuilun pohjalla
rakkaus
mutta en tiedä haluanko hypätä
en uskalla
en halua kokea sitä tuskaa uudelleen
tunnen sisälläni poltteen.
otan askeleen lähemmäs reunaa
horjahdan alas
oliko se vahinko vai teinkö sen tarkoituksella?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
:) loistava.
Kuilun reunalla ollaan noin yleisesti ottaen silloin, kun elämä on hiuskarvan varassa henkisesti. Tässä kuitenkin kuilun pohjalla on rakkaus, mielenkiintoinen käännös.
Muuten runo kyllä puhuttelee, hyvä.