Rakastan kirkuvaa ääntäsi yön pimeydessä,
rakastan pelonhohtoa silmissäsi,
rakastan kun näen kärsimyksesi lähestyvän loppuaan.
Vielä viimeinen isku,
kaikki kärsimys loppunut.
Kärsiä saan seuraavaksi,
vihlova kipu takaraivossani,
kipu joka saa oksentamaan.
Kaatumaan kylmälle asfaltille,
itkemään tummia veripisaroita...
En tunnusta häviötä,
en tunnusta kärsimystä.
Tunnen vain nöyryytyksen.
Ei ole mun tehtävä riistää muilta niitten elämiä,
anteeksi kaikesta.
Ansaitsen kaiken pahan jota saan,
toivon et se korvaa sun kärsimyksesi.
Toivottavasti sua ei pelota siellä missä olet,
pelkään itse niin paljon et toivoisin palaavani ajassa takaisin,
palauttavani sinut rakkaillesi...
Palaisin omien rakkaitteni luo.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
