Väsymys

Auringon alla hymyileviä ihmisiä
näinä päivinä on miltei mahdotonta uskoa kuolemaan

tyhjyyteen joka valtaa minut
kuihduttaen pala palalta hiljaa,

huomaamatta kudon yksinäisyydestäni verkon
tyynyn katkeruuden kyynelistä
surujen sammaleesta patjan

lasken väsyneen mieleni levolle ja lahjoitan maailman muille,

niille paremmille,
joilla on vielä aikaa