Kuuden vuoden jälkeen vankilan käytävällä tanssiva pienimies huvittaa, kaikessa oikeellisuudessaan ja todellisuudessaan mitä hän kertokaan. Hän luuli pystyvänsä tekemään oikein, unohtamaan, korjaamaan, elämään. Onnistui olla toistamatta itseään. Rehellisesti voin sanoa että yritin, yritin niin kovaa ja onnistuin siinä niin, että koin itseni hetken aikaa onnelliseksi. Minä en tehnyt virhettä tällä kertaa, tein sen vain aiemmin. Silloin, jonka luulin jo unohtaneeni, voittaneeni. Pääsin karkuun ja sain korjattua sen mitä kaikki haluavat päästä karkuun. Kyllä, kaikki haluavat. Luulin itseäni vahvemmaksi vaikka tiesin että en tule sitä kestämään, kuinka olisin sen voinut kestää. Kohtaamisen, rakkauden, vihan ja kateuden.
Tarvitsen sen kertoakseni kuusi vuotta ja kolme kohtaloa tai itse asiassa vain kaksi, koska olenhan itse se tärkein.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Draamaa, joka voi olla totta monenkin elämässä. Itsetutkisteluna ja kasvukipuina, hyvinä sellaisina tämän luen. Kokonaisuus jää puhuttamaan.