Mies, joka ei halunnut elää

Runoilija Kitara

mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 6.10.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kylmän maailman horjuttama lapsi..
 

Joka aamu, joka yö ne
muistot joku mun mieleeni
tuo
kuin kylmä viima ne ohi mun
kulkee, miten päiväni päätän
kun silmäni uneen suljen. Ei
pitkä tukka tuskalta
silmiään sulje,
onko tää loputonta virtaa,
vai
katkeilevaa siltaa. Päästävä
mun pois on, ei kukaan mua
tarvitse nyt ja
sittenkö kaikki ohi on.
Ahdistaa, tää yksinäisyys ei
vahvista,
ei se mulle mitään anna, vie
pois ja kauas minut kanna.
Ajatukset kiertää samaa
rataa
voiko maapallo muutakin
jakaa. Ei koskaan aurinko
suoraan paista, aina vaan
sadepisaran poskelta
maistan.
Tämä elämä ei ole mun juttu,
kaikki on vaikeaa,
tästä tulee hetki hetkeltä
haikeaa. Ei mitään hyvää
täällä
nää, eikä yhtään ystävää.
Sitten kun on aika sen,
tähän pysäkille jään,
päättyy mun matka tää.

Selite: 
Oma runoni yksinäisyydestä ja nuoren miehen tuskasta.
Kategoria: 
 

Kommentit

Olet upea. kirjoitat persoonallisesti ja runoissasi pääset todentuntuiseen tunnelmaan. Runo on surullinen, tuntee oikein sen, ettei sinulla ole hyvä olla (ainakaan ollut tätä kirjoittaessasi).
Hyvää syntymäpäivää. olemme nuoria ja vielä elämä hymyilee.

otsikko <3

Aika surullinen, mutta hyvä runo. :)

Todella hyvin kirjoitettu, tää oli erilainen kun semmonen perusruno täällä. Tunne välittyy vahvana. Tykkään tästä runosta vaikka tää onkin tosi surullinen..

 

Käyttäjän kaikki runot