Väsymys, se outo arjen seuralainen.
Se hiipii luoksesi kun askareita olisi muillekin asti.
Se testaa hermojesi kestävyyttä.
Se nauraa makeiten kun saa sut sohvalle.
Hitto, en ainakaan anna tänään viedä sen voittoa tänään.
Se veikin voiton eilen ja toissapäivänä, aina ei voi voittaa..
Siltikin joskus niinä hetkinä kun valvoo se pysyy poissa ja loistaa poissa olollaan. silloin sitä jopa kaipaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin tuttu asia minullekkin:D Hauska runo.
Niin totta, hyvin puettu sanoilla.