Takapenkillä
Katselin vilistäviä taloja
Yritin muistaa jokaisen hetken
Kun me lähdemme
Monta vuosikymmentä hyvää ja pahaa
Koko pienen ihmisen historia
huolettomasti arvioituna
He halusivat remontoida kaiken
Eihän isä olisi voinut elää niin isossa talossa.
sanottiin
ja rahakin oli tiukilla
joten mitä sitä lykkäämään
Mutta muistojen vyöry on koditon
Ja niin on minun sielunikin
niin paljon menetyksiä
muutosten siivittämänä
Mutta elämä etenee
Ja minä? Minä itken.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
