Kävelen hitaasti pimeässä metsässä,
missä sinä olet?
Eikö sinun pitäisi olla kanssani?
Minne hävisit?
Jatkan matkaani mutta kompastun,
nyt jos olisit tässä sinä varmaan auttaisit minut ylös.
Sinua ei näy ja minua sattuu.
Sattuu kovasti.
Silti sinua ei näy.
Kompuroin ylös ja jatkan taas matkaani.
Nyt näen valoa.
Se on kirkas.
Mistä se tulee?
Alan juosta.
Pian erotan hahmon.
Mikä se on?
Kuka se on?
Miksi se on täällä?
Pian erotan sinut.
Kuulit tuskan huutoni ja saavuit auttamaan.
Heittäydyn syliisi.
Sinä kannat minut pois, pois kohti kirkasta valoa.
Häviämme kirkkauteen eikä mikään enään voi minua haavoittaa.
Selite:
ensimmäisiä runoja joita olen kirjoittanut.
ei mikään paras, anteeksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
