Olemme kuin puun lehtiä.
Synnymme suuresta puusta.
Josta tuuli meidät repii ja heittelee ympäriinsä.
-Tuuli repii meidät erilleen.
Leijailemme aikamme tuulen vietävinä, yksinäistä linjaamme alaspäin, välillä ylös, mutta kohta taas takaisin alas.
-Miksen voi mennä vain ylöspäin?
Laskeudumme maahan, jäämme sijoillemme ja mätänemme.
-En tahdo jäädä maahan makaamaan!
Tahdon pysyä taivaalla.
Tahdon leijua ikuisesti...
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi