Ikuisuus on unelma

Olemme kuin puun lehtiä.

Synnymme suuresta puusta.

Josta tuuli meidät repii ja heittelee ympäriinsä.

-Tuuli repii meidät erilleen.

Leijailemme aikamme tuulen vietävinä, yksinäistä linjaamme alaspäin, välillä ylös, mutta kohta taas takaisin alas.

-Miksen voi mennä vain ylöspäin?

Laskeudumme maahan, jäämme sijoillemme ja mätänemme.
-En tahdo jäädä maahan makaamaan!

Tahdon pysyä taivaalla.

Tahdon leijua ikuisesti...