Palaa luokseni

Tämä ei voi päättyä näin.
En tule ikinä hyväksymään sitä.
Se alkoi jo kauan sitten.
Elämäni mullistui,
kun huomasin valloittavan katseesi.
Kaikki hymysi,
eleesi,
tekosi.
Ne tekivät minut aina vain onnellisemmaksi.
Silloin jo teit sen:
kaappasit sydämeni.
Enkä saa sitä milloinkaan takaisin.
Kun tiemme erkanivat,
olin murheen murtama.
Kuljin synkissä hämärän maissa, kunnes...
palasit elämääni.
Polkuni muuttui höyhenenkevyeksi leijailuksi
ja teit minut vielä monin verroin onnellisemmaksi.
Olit tuossa ajassa kasvanut vieläkin ihanammaksi.
Sekoitit pääni.
Teit oloni niin hyväksi,
että oli jo suorastaan paha olla.
Olin aivan varma,
että viimeinkin me kaksi olisimme yhtä.
Aika, tuo julma paholainen,
kuitenkin onnistui yllättämään ilkeästi.
Sinun oli tullut aika lähteä, taas.
Sinä päivänä vajosin jälleen
syvälle synkkiin kuiluihin.
Kulkuni oli taas lyijynraskasta tuskan taivallusta.
Enkä päässyt enää takaisin.
Rakkaus raastaa rintaani
joka ikinen päivä.
En tule tyytymään tähän.
Se ei voinut päättyä näin.
Yhtäkkiä vain olit poissa.
Se tunne ei kuollut,
vaikka erosimmekin kerran.
Kun näimme jälleen,
se heräsi heti eloon.
Haluan uskoa,
että se odottaa edelleen uutta heräämistään.
Näin ei saa käydä.
En halua elää ilman sinua.
Sinun on palattava vielä uudelleen luokseni.
Ja kolmannella kerralla
haluan sinun jäävän luokseni

ja sulkeutuvan syleilyyni.