Sade oli liimannut syksyn keltaiseksi värjäämät lehdet maahan
Vain katuvalot toivat valoa pimeään iltaan
ja tuuli vinkui kylmää ilmaa vasten kasvoja
ja sai kädet jäätymään.
vesi oli mennyt jo läpi kengistä
ja tuntui kuin ei olisi enää jaksanut kävellä askeltakaan.
Silti askeleet tuntuivat kevyiltä, kuin olisi liitänyt pitkin tietä ottamatta askeltakaan,
ja vaikka sade kasteli vaatteet, silti hymyilin,
hymyilin koska en joutunut kulkemaan yksin.
vaikka oli kylmä hän sai oloni tuntumaan lämpimältä,
Pelkkä katse sai oloni lämpimäksi,
Pelkkä käden kosketus sai minut hymyilemään ja miettimään, mitä tekisin ilman sinua.
En huomannut enää sadetta, vain sinut…
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
