Mä nään auringon koko ajan, vaikka iso ruusupensas kasvaa vauhdilla minun ja kaiken muun välille. Tiedän, että aurinko haluaa paistaa mullekkin, mutta en vaan jaksa nousta.
Ruusun oksat takertuvat yhä tiukemmin jalkojen ympärille. Välillä olen näkevinäni ruusut kauniin punaisina, muhkeina ja hyvän tuoksuisina, mutta se kestää vain hetken.
Taas näen kuihtuneita ruusuja ja pilviset taivaan. Ruusun oksat ovat kuitenkin täydessä terässä, valmiina piikittämään minua uudestaan ja uudestaan.
vai onko se harhaa?
onko harhaa sittenkin se, että kaikki on surkeaa. Pistelevät ruusun piikit olisivatkin vain eteenpäin työntävä voima ja jalan ympärille kietoutuneet oksat pitäisivät minua pystyssä? Onko elämä sittenki valoisaa, mutta en vain näe???
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
