kuulin että olit kaivannut minua
salaisia sanojani
vaivihkaa ja varkain kuten tapasi on
mutta kysellyt kuitenkin perään
kunnes hellyin
kunnes aamu eksyi sisään
avoimesta ikkunasta
ja kevät koristeli talven luut
kukkaköynnöksin
kysyitkö korteilta
missä olen ollut ja
minne olemme menossa
missä vielä satakieli laulaa yössä
runoudesta elämän mosaiikkina
hetkeen uutetuista ikuisuuksista
ja meistä
sormistani selkärangallasi
kohtalonvihasta silmissäni
halusta jäädä ja paeta
jäädä ja paeta ja unohtaa
ja siitä kuinka
minäkin olen kaivannut sinua
kunnes aamu eksyy sisään
avoimesta ikkunasta
ja kevät koristelee talven luut
kukkaköynnöksin
sinä et tiedä minusta vielä mitään
etkä ehkä haluakaan tietää
ellei tämä kaksiulotteinen kohtalo
hipaise herkkää kohtaa
johon tallettaa muistonsa, unensa
ja löydä uutta väylää taas luokse
