Kesäkuun puisto

Penkkirivin kolmas,
jolla istun
kioskilta päin.

Kulkee ohi erilaisia,
ne ei tiedä musta mitään,
vain yksi nainen kesämekossaan
mulle hymyilee.

Taksit odottaa,
niin kuin minäkin.

Puisto puhuu kohta kauniimmin,
kun jäljet eilisen
on joku pois kerännyt.

Lämmin säde jalkaa lämmittää,
hieman henki tuulen
sitä viilentää.

Yhdellä on kiire,
toisellakin kyllä,
mutta viimeinen kiireisistä ensimmäinen.

Kuulen takaani äänet raapivat.

Puisto puhuu kohta kauniimmin,
joku jäljet eilisen
on pois repinyt.

Vanha nainen mennessään,
mua vilkuilee,
melkein sille hymyilen,
en aivan silti voi.

Monta tarinaa,
joisten tiedä montaakaan,
omani vain
ja arvatut
niin ja unohdetut.

Näppäilen,
koska muuta en voi,
kuitenkin tahdon,
niin paljon painaa maailmaani tän.

Kun kohta
puisto puhuu kauniimmin.

Jo kello menee,
munkin mentävä on,
vaikka ikuisesti tähän,
vierellesi jäädä
melkein vois.