Nimetön

ei yhtään sanaa
ei katsettakaan
joskun mietin
olenko olemassakaan

silti voin tuntea kätenne lämpimän hipaisun
haistaa ilmassa leijuvan tuoksun

on hetkiä kulunut
vuosia juossut, yksin, yksin

on ihoni uurteille venynyt
silmäni sumuun peittynyt