Tunne kaunein kaikisti
Herkistä herkin
Ei koskaan ehtinyt kukoistamaan
Loistollansa ei koreillut
Kätkettynä syvälle, liian syvälle
Lukittu arkkuun kuin aarre kallein
Kuihtuakseen, liekin vähitellen hiipuvaksi
Jo luultiin kuolleeksi
Jo luultiin tuhkien
Olevan siroteltu,
Ripotelty sinne tänne
Yksi katse, ohikiitävä vilkaisu
Pieni hymynkare, loistavat silmät
Avain kadotettu
Nyt löytäjäänsä odottaa
Turhaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Näitä ohikiitäviä ollu monesti....huoh!
Suruisan odottava hyvä runo.
Hieno kuvaus tunteista unohtuneista jotka heräsi eloon. Tykkäs tästä :-7
kiitos tästä. suosikkeihin.