Puhelu

Runoilija Nargara

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.1.2007
Viimeksi paikalla: 11.1.2017 7:53

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
17.6.1993

"Ihmiset elävät kuin eivät koskaan kuolisi ja kuolevat kuin eivät olisi koskaan eläneet."
 

En osaa vastata
en lainkaan suhtautua
kun kerrot huolistasi
ja kurjasta päivästäsi.

Itse yritän tilanteelta paeta
sillä en millään haluaisi kuunnella
kun te vain soditte
ja toisianne haukutte.

Keittiössä kännykkä korvallani
ainainen hymy ja ilo poissa kasvoiltani
saan kuulla kuinka murenet
ja silmät täyttää kyynelet.

Sanot; "olette rakkaita
ja tuntuu tosi pahalta
kun kaikki riistetään
ja sitten hyljeksitään."

"Mutta isä, etkö jo huomaa?
Minä en ole 'muut', en toisten luomaa.

Olet aina osa minun perhettä
vaikka tekisit miljoona virhettä
joten usko vain minua
minä rakastan vielä sinua."

Itkun kuulen äänestäsi
kuulen kyyneleet silmissäsi
kunnes muodostat sanat
nuo suruisat ja vakavat...

"Minna, olet rakas."

Selite: 
Äskettäin käydystä puhelusta isäni kanssa... Nuo kolme sanaa pyörii mielessä, en kuule niitä oikein koskaan... On aika huono olo...
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot