Nukun, tunnen vajoavani alas pimeään, minun on hyvä olla.
Jokin kolahtaa, nousen nyt hitaasti kohti valoa, herään.
He eivät huomaa.
Huudan, itken, potkin, lyön.
He eivät huomaa.
Kylmän veitsen terä painautuu ihoni läpi repien sen.
Yritän kiljua, sattuu, en edes itse kuule itseäni.
Kipu kasvaa, he leikkaavat koko ajan syvemmälle.
Päätän etten kuole, heidän täytyy saada tietää, miltä tämä tuntuu.
Olla hereillä.
Kuin halvaantuneena.
Miettiä kuoleeko.
Minuutit ovat tunteja.
Viimein he ompelevat haavaa.
Kipu alkaa hellittää.
He eivät silti huomanneet.
Kuinka voit?
Tunsitko mitään?
Huomasitko mitään?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
