Nimetön

Tuntien tunnit fotonit heijastelevat
aaltojen alla tyyni odottaa vuoroaan
hiljaisuus kaunistaa elonkorjuun

Varma tuuli puhaltaa
helteen hellän sydänmaahan
huojuvat puut syineen seisovat
rantojen lapset varjoissaan
kirkkaat katseet hetkessä kimaltavat

Taivaalla atomit yhdistyvät
säteiden alla on hyvä ymmärtää
kulkevat veden alla valontaitteet hämärään

Kynänkärjen sydänkaarteet kylkiluiden alta
sielu on todellinen paperilla
kirjoittajan pitenevässä varjossa

Rautalaivat odottavat jäiden lepoa
lasisydämiset neidot kannellaan
toiveena kuulla ukon puhuvan
pilvivarjoa kantaa unelmat
peittyy sateeseen järvenpinta
tuulen puhtaus tarttuva ajatus

Tuntien tunnit liikuttaa yksinäisyyden voima
kärpänen tapetilla aukeaa tähtitaivas
menneisyyden lukot tulevan avaimina
tähtisumuun käy ruosteiset portit

Hengittää savua kylkiluiden alla kukkia
tunteen puhtaus aamu-usvassa
haihtuu atomien aurinko rummutuksessa
kulkija kulkee sointujen siunauksessa
etsien rakkauden vapautusta

Auringon alla kahvilan lehdet
varjot lukijan silmiin saa
ajatuksiin huomisen toivosta
kaupunki hohkaa kiviseinin kuumaa
kadun varjopuoli ruuhkautuu ihmisistä