Miksi kaikki kaatuu mustaan,
pilvet muuttuvat punaisiksi
ja maa jalkojen alla vajoaa.
Syytämmekö vain huonoa onnea,
pahaa karmaa tai jumalaa,
vai tiedostammeko onnellisuuden lähtevän itsestä?
Olemmeko vain haituvia ilmassa,
ajatuksia vailla mieltä, haaveita outoja,
ilman suurempaa päämäärää ja tarkoitusta.
Kauanko pystyy jatkamaan tiellä tiettömällä,
ajassa ja paikassa, jossa ei ole suuntaa,
päämääränä vain kiertää kehää.
Kuinka päästä eteenpäin vailla suunnitelmaa,
ilman tietoa tulevasta, sopivasti hukassa,
ratkeaahan elämän suunta lopulta?
Selite:
Jotain muutaman vuoden takaista kyhäelmää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
