Rakkaus satuttaa

Rumia sanoja huone täynnä,

nostan muurini, ja hylkään tunteeni,
suustani pääsee vain ilkeitä sanoja,
tiedän haavasi ja isken niihin,

milloin musta tuli tämä ihminen?

Pahasta olosta on vaikea päästää irti,
on vaikea rakastaa ja halata,
kun itku puristaa kurkussa ja katkeruus ottaa vallan.

Mä työnnän sua pois,
jotta haluisit jäädä,
mä sanon vihaavani sua,
jotta sä sanoisit rakastavasi.

Sano se mulle, sano se, ääni huutaa sisälläni,
mutta suusta ulos purkautuu ihan toinen ääni,
se repii vanhatkin arvet rikki ja osoittaa ovea,
ja sinä paiskaat sen perässäsi, rikkoen pajuisen tervetuloakylttimme.

Kuinka haluisinkaan juosta perääsi ja huutaa,
anella, pyytää jäämään rakkautemme vuoksi,
yrittämään vielä kerran.
Jalat pettävät ja tipun lattialle.
Sattuu, kipu, toivottomuus lyö ylitse, paha olo purkautuu.

Silloin kuulen sen, mikä antaa voiman nousta ylös,
ja yrittää vielä jaksaa jatkaa huomiseen ilman sinua;

"Äiti, älä itke."