Lintuitiivinen

Talitiainen hälyttää
polttopuu-urakan keskellä.
Kun en vastaa,
se yrittää heti uudestaan.

Lintu tivaa: Miksi teet sen noin?
MIKSI TEET SEN NOIN!

En ole kuulevinani, mutta jään
miettimään sanoja.

Olen kiitollinen, että minulla on työrauha,
sehän oli vain lintu, pelkkää kuvittelua.
Ei työskentelyssäni ole mielestäni mitään
muuta vikaa kuin, että selkäni on mennä rikki.

Linnun sanat kalvavat
kuitenkin niin, että päädyn
miettimään linnun viestiä.
Kuin anoppi, kuin puoliso, kuin...

Lintu laulaa: Miksi noin teet, viet jonkun kodin!

Hämmästyn ajatusta,
sillä ei tässä kaadetussa
kuusessa ole talitiaisen koti.

Tintti jatkaa: Minä olisin kaatanut tuon puun,
missä oravilla on pesä. Miksi säästit sen!
Oravat tuhoavat vielä sinunkin majasi!

Ääni kuin äidillä.

Maadoitan itseni
ajatukseen oravanpoikasesta
olkapäällä.

Vai tarkoittiko lintu sittenkin,
että työtapani on väärä?
Miksi kiskon suolet
housussa pölkkyjä kyytiin?
Voisiko tätä työtä järkeistää?

Lintu laulaa:
Kyllä sinä tiedät! Käytä jalkojasi!

Kuin mummu.

Silloin potkaisen pölkylle vauhtia alamäkeen.

Vähillä voimilla on ymmärrettävä katsoa 
työtä oikeasta näkökulmasta.

Talitiainen tirskuu: 
No kuuntelethan sinä!

Äänessä voisi olla mummu tai isomummu.