Ristivedossa

Liikautti sydäntäni aamuhetkenä... Kiitos

Itse ajattelen tätä niin, että kun kokee oman vajavaisuuden ja armon tarpeen, ja ymmärtää, että se armo jota on kokenut ei ole vain itseen kohdistuvaa armoa, vaan osa kaikkiin kohdistuvasta armosta, siinä on vapauttava voima samassa hengessä armahtaa muita, ikäänkuin antaa sen hyvän, minkä on itse saanut kokea ja kohdata, mennä itsessä läpi ja eteenpäin. Mutta jossain tilanteissa se vaatii enemmän kuin toisissa ja mielestäni on juurikin sitä ristin ottamista eli itsellekuolemista, jossa vapautuu rakkauden siunaukseen. Se on mun tapa hahmottaa asiaa. Pidän runosta kokonaisuudessaankin mutta erityisesti otsikko ja kursivoitu lopetus, jotka kiteyttää väliin jäävän tunnetilan.