Kuulle minä vanhoin jaloin,
joutunut olen kovin sanoin.
Kouluttaan suaah,
joutavin tavoin.
Mutta mitä minä olen saannut köyhin rahhoin.
Patalaiskan ihmisen haisevin nahhoin.
Immeinen, joka ei ymmärrä elämää, ei minun päämäärää.
Kaikki se itte on tehtävä, voi näetä nykynuorrii.
Ei tarvvi tehä sitä, ei tätä,
elämässä ei ole muuta pakko tehdä, kun kuolla.
Se se on kuulle elämän suola.
Usko tai älä, mutta alahan siitä laputtaa...
Selite:
4.9. 2010
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
