Vetovoiman lain selittämättömyydestä, osa Ⅳ

Runoilija pienihiiritiikeri

nainen
Julkaistu:
59
Liittynyt: 7.6.2006
Viimeksi paikalla: 22.8.2025 16:44

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ja minä sanon tämän taas
tuhannetta kertaa
mutta
tuskin vieläkään viimeistä


Minä kaipaan sinua


rakastan

Helvetti
 
että minä vieläkin rakastan sinua

 
Suosittelen:
 
Vielä viimeiseksi:

Rakastan sinussa sitä minkä yrität häivyttää

kaikki ne kauneimmat muistoni, tiedäthän

kuinka sen kaksikymmentäyhdeksänvuotiaan pojanklopin
suudelmissa maistui seikkailu, vihreä tee ja mansikkalakritsi 

   vaara ja vastuuttomuus

Silmissäsi surua

   elämää

      halua

Kuinka huokaisit ennen aamunkoittoa 
sanojesi ja nikotiinin kellastamien sormiesi

   sinun 

yhä hyväillessä minua


Mutta maailma muuttuu
   me muutuimme

ja minä lupaan

rakastaa sinua
elämäni jokaisena jäljellä olevana hetkenä
sellaisena
kuin milloinkin olet
mitä ikinä se onkaan

   opetella tuntemaan
      jokaisen kadotetun vuoden
         kaivertaman uurteen ihossasi

vaalia kaikkia niitä haavoja
joita sydämeesi olet piilottanut

kunnes arpesikin
ovat jo haalistuneet


Minä valitsen sinut

 
Selite: 
Mariska - Mun ainoo rakkautein Happoradio - Sinun vaikka hajoat Happoradio - Silta
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elämässä joutuu tekemään paljon valintoja, toivottavasti oikeita.
Kiitos taas Star!
Vielä muistan selkeästi sen ajan, kun itse ajattelin 29-vuotiaan ihmisen olevan ikäloppu. Onhan siinä sentään 30 jo nurkan takana, hui sentään! Nyt sellainen ihminen todellakin olisi silmissäni kloppi. Näin se homma etenee. Runon lopussa olevat haalistuneet haavat puhuttelivat minua eniten. Sitä rakkaus varmasti suureksi osaksi on, että yhdessä ne ikävät asiat ovat vähemmän ikäviä, arvet haaleampia ja taival on helpompi kulkea. Hieno ja herkkä runo, kiitos siitä. 
Meillä sanotaan, että kivirepussa on kaksi kahvaa kannettavaksi. Taakat onneksi ovat keveämpiä jaettuna. Kiitos jälleen kommentistasi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot