Horisontti näyttää samalta
kuin se keltainen mekkosi kauan sitten.
Aikakausi on kuitenkin
jo vaihtunut toiseen.
Tässä itseinhossa vaivun haavemaailmaan,
tokion värivaloissa
suutelen sinun hymykuoppiasi.
Silloin löysimme aina sateensuojan,
nyt löydän vain reseptin
keksivaikeaan masennukseen.
Katselen itseäni säröilevästä peilistä
ja tämä epävarmuus menneestä
jättää minut ilman päämäärää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
samaistun tähän juuri nyt...hieno on runosi!