Tammikuu

Runoilija Shadow

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.5.2006
Viimeksi paikalla: 12.10.2017 15:15

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
5.10.1988

Kirjoittelin runoja ja "runoja" pahimman masennuskauden läpi 2008-2014. Sivu näyttää että joitakin runoja olisi lähetetty vielä 2015 mutta se ei pidä paikkaansa (tänään 6.10.2015 on ensimmäinen päivä yhdeksään kuukauteen kun edes käyn sivustolla).
2010-2012 (sen jälkeen kun älysin hakea apua itsetuhoisuuteen ja yleiseen jaksamattomuuteen yms.) minulla diagnosoitiin "keskivaikea" masennus ja pääsin paikallisen psykiatrian keskuksen asiakkaaksi. Ensimmäisen kerran masennus havaittiin 2000-luvun alussa yläasteella, mutta se paheni huomattavasti vasta noin vuosikymmenen kuluttua. About kaksi vuotta sitten ymmärsin etten pysty taistelemaan itsekseni ja päätin pitkin hampain aloittaa lääkityksen, mikä osoittautui ehkä parhaimmaksi päätökseksi mitä siihen astisesta elämästäni olin koskaan tehnyt. Maailma näyttäytyi uudessa valossa.

Suurin osa täällä olevista runoistani on hyvin angstista. Joitakin en voi edes lukea enää. Se oli masennus mikä puhui ja ilmaisi itseään kauttani. Voisin poistaa koko accountin, mutta tuntuu että poistaisin samalla osan menneisyydestäni. Huonon osan kenties, mutta osan silti. Jos joku jaksaa lukea niitä ja onnistuu samaistumaankin niin sitten ne ovat sen arvoisia.
 

Autio hiljaisuus
talvisen metsän,
kinokset puiden oksilla saavat
aikaan äänen joka tuo mieleeni predator-leffat
Ei kuulu linnunlaulu,
ei moottoritien jyrinä
ajatuksiini vaipuneena vaellan
hitaasti, kenkien narskuessa
maata peittävällä lumivaipalla
kuin maailman viimeinen asukas.
Mustikan ja puolukan varvut kuurassa
lumen alle hautautuneena,
nukkuvat talviuntaan.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Vangitseva tunnelma, niin rauhallinen ja tyyni. Pidän runostasi kovasti, vaikka tammikuuta en kaipaakaan.

 

Käyttäjän kaikki runot