Kallavesj'

Runoilija Shadow

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.5.2006
Viimeksi paikalla: 13.9.2022 20:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
5.10.1988

Kirjoittelin runoja ja "runoja" pahimman masennuskauden läpi 2008-2014. Sivu näyttää että joitakin runoja olisi lähetetty vielä 2015 mutta se ei pidä paikkaansa (tänään 6.10.2015 on ensimmäinen päivä yhdeksään kuukauteen kun edes käyn sivustolla).
2010-2012 (sen jälkeen kun älysin hakea apua itsetuhoisuuteen ja yleiseen jaksamattomuuteen yms.) minulla diagnosoitiin "keskivaikea" masennus ja pääsin paikallisen psykiatrian keskuksen asiakkaaksi. Ensimmäisen kerran masennus havaittiin 2000-luvun alussa yläasteella, mutta se paheni huomattavasti vasta noin vuosikymmenen kuluttua. About kaksi vuotta sitten ymmärsin etten pysty taistelemaan itsekseni ja päätin pitkin hampain aloittaa lääkityksen, mikä osoittautui ehkä parhaimmaksi päätökseksi mitä siihen astisesta elämästäni olin koskaan tehnyt. Maailma näyttäytyi uudessa valossa.

Suurin osa täällä olevista runoistani on hyvin angstista. Joitakin en voi edes lukea enää. Se oli masennus mikä puhui ja ilmaisi itseään kauttani. Voisin poistaa koko accountin, mutta tuntuu että poistaisin samalla osan menneisyydestäni. Huonon osan kenties, mutta osan silti. Jos joku jaksaa lukea niitä ja onnistuu samaistumaankin niin sitten ne ovat sen arvoisia.
 

Laiturilla istun, äärellä järven
tuon niin läheisen
liekö jokaisen savolaisen,
Ikiaikaisen
joka on ollut kauan täällä
eikä kuivu ennen ihmistä

Kun vesi tyynesti liplattaa
rantakalliota vasten
keskellä hiljaisuuden
jonka satunnainen vesilintujen
kalalokin tai kuikan
kutsuhuuto rikkoo,
tuntuu kuin satoja vuosia
palaisin takaisin aikaan,
jolloin ei vielä yksikään ihminen
ollut kuljeksinut tällä rannalla
keskellä kivikoiden;
jääkauden jäänteiden

Ja kun tuuli vienosti havisuttaa,
koivujen lehtiä korkealla latvoissa
ja hajanaiset pilvilautat ajautuvat
korkealla, kaukana taivaanrannassa
ikimuistoiset ja -aikaiset maisemat avautuvat
katsojalle, tuulen lempeästi tyynnyttäessä järven pinnan
saaden minut toivomaan, etten koskaan
menisi unohtamaan kokemaani tunnelmaa

Selite: 
Halusin yrittää tuoda sen tunnelman, maiseman, ilman mukaan, ja näin kunnioittaa sitä kaikkea
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

kyllä tää musta on ihan hyvä:) äitini on savolainen joten tämän järven maisemat ovat tulleet sitä kautta aika tututuiksi.

 

Käyttäjän kaikki runot