Maa ympärilläni on palanut kiihkon tieltä.
Tuli ahmi puutarha tontut ja niiden kärpässienitalot.
Tuli
on yhtä häikäisevä
kuin, kun painaa taskulampun valon sormiinsa
ja näkee melkein niiden
lävitse - näen sillä tavalla koko ruumiini.
Hehkuvana.
Punaisena.
Sytytän tupakan hiilloksesta ja
toivon syysmyrskyn tuovan minulle meren.
Minulla on ankkuri
ja olen sitonut siihen itseni.
Kun meri saapuu,
en eksy.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Hadeksen | Lohtu | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Hadeksen | Hehkuvana | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Hadeksen | sellainen, mitä voi ihmetellä, vaikka tietäisi mikä se on | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| Hadeksen | Synkät, linnunmuotoiset varjot | 2.11.2006 | 1 | Runo |
| Hadeksen | hanget | 1.11.2006 | 2 | Runo |
| Hadeksen | Hän, joka on tottunut pimeään | 25.10.2006 | 0 | Runo |
| Hadeksen | kaunis lauluääni | 25.10.2006 | 3 | Runo |
| Hadeksen | Älä koske minuun pimeä | 6.7.2006 | 3 | Runo |
| Hadeksen | Isorintainen siskoni kävi Rhodoksella | 23.5.2006 | 1 | Runo |
| Hadeksen | He häpeävät multaansa | 21.5.2006 | 5 | Runo |
Kommentit
Tuli mieleen lopusta muumilaakson kuohuva meri,
mutta ei millään hassulla tavalla.
Tämä runo sai minut hyvälle mielihalulle,
loppu on niin suloinen ja järkyttävä.
Alkuakin suoraan sanottuna rakastan.
Eih,tämä runo on ihana paketti,rakastan <3
(anteeksi arvostelun laatu)