Pikkuinen

Muistan kun näin sinut ensi kerran
Pillahdin itkuun, sillä olit salainen toiveeni.
Ajattelin että meillä olisi vielä monta vuotta yhdessä.
Kun tulin jostain yökyläreissulta kotiin tulit iloisesti istumaan häkin luukulle. Huomasin että olit kaivannut minua, aivan niin kuin minä sinua.
Sain aina sinut syliini ja sain kertoa ilot ja surut, sinä kuuntelit, olit hyvä kuuntelija, et koskaan keskeyttänyt minua. Kun tuli muuttopäiväni odotin jo innolla että pääsen kanssasi uuteen kotiin. Sinä et tuntunut välittävän muutoksista. Tulit aina ruoka-aikaan esille kyselemään ruokaasi. Ajattelin että sinä eläisit vielä ainakin syyskuuhun. Sitten äitienpäivää edeltävänä iltana olit aivan paikallasi, et enää syönyt, et juonut et tehnyt enää mitään. Pelkäsin pahinta. Pahin tapahtui seuraavana päivänä kahden jälkeen iltapäivällä. Olin ja olen edelleen aivan murtunut. Tulet aina säilymään sydämessäni, sieltä et katoa koskaan. Minulla on kauniita ja hyviä muistoja yhteisestä ajastamme joka päättyi liian pian.Toivon että kohtaamme sitten kun minun aikani tulee täältä lähteä.. Rakastan sinua nyt ja aina <3