kas tässä, sanoin
ja ojensin tän
sydämeni niin hirveän haavottuvaisen
kiitos vain, sanoit
hetken tutkailit
hellänä pidit kuin kukkaa
kämmenellä
ja minä silmäilin, katselin
lyönti lyönniltä
kävi laukka hitaammaksi
kunnes pysähtyi
elämän soinnut
mutta minäpä viisas,
ovela kettu
vein sielus mukanain
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi