hei miks sä teit näin mulle, sanot et viel rakastat, ja vitut, et enää ees välitä, mut silti mä sua rakastan, oot mulle kaikki kaikessa, ja mä en voi vaan kuvata, kui paljo mua satutit, ku tulin takasin, vaik sä lupasit mua odottaa, niin teitki mut unohdit ja syrjäytit mut silti kokonaa, etkä mua enää halua, ja siksi, sun takii, mä täst viillänki, arvet iholleni, ja tihkuu tuska matolleni, tipun maahan polvilleni, ja mä huudan, ku taas katon sun kuvaa, kui sun silmät on kultaa, haluun sut takas kulta, oot liia syvä piikki mun lihassa, ku mut tollee jätit, teit mulle nii ison haavan, nyt revit mua pala palalta, miks en sua vaan voi takas saada, ja mä muistan ku olin sulle joskus jotain parasta, ku luen sun vanhoi viesteis, tajuan, kui paljon annoit mulle rakkautta, mut tajusin liia myöhään, ja nyt anteeks antoo pyydän, en enää tekis sitä virhettä, en sua koskaa aio jättää, ja joo mä tiedän, oon epätoivone ja vitun läpimätä, en nyt paljoo pyydä, ku takas sen ajan ku viel sain sanoo sulle rakas. Ja mä muistan ku kerroit mulle, kui et tuu koskaa unohtaa, sitä kertaa, ku kerroit ettet vaan jaksa, ja kui mä aloin siit nii itkemää, sit sä otit musta kiinni ja koitit kattoo mun silmiin, sä lohdutit, ja sun syliis nukahdin, sen jälkee tajusin kui paljo sua rakastin, ja pahinta on ku rakastan sua viel sitä enemmän vieläkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
