Lähellä maata mutta jalat ilmassa
Leijun pitkin kaupungin katuja
Eiran rantsusta
Kodin kaltseille ja Myrtsiin,
jossa nokkoset nousevat seinien raoista
Labyrintit suoristuvat
paljastavat tien
eivätkä lehdet pistele
paljaita jalkoja
eivät hiekanjyvät tee kipeää hikisellä iholla
Luonto avaa itsensä uudella tavalla
näen kauneuden pienissä asioissa, kun poimin madon kivenkolosta. Se loistaa valoa
Koen elämää kanssasi
ja yöllä uneksin itseni yksin leijaamaan
yli Stadin skyline
missä maailma on ajatuksilleni avoin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
