Ja me kävelimme yhdessä läpi syksyisen metsän
Mukanamme koko menneisyys
Kaikki se, mistä ei tarvinnut puhua ääneen
Ja kaikki sanotut sanat
Ja minä tiedän: asiat eivät jatku ikuisesti
Eikä aika kulje mukanamme loppuun
Mutta tämän elämän ajan
Minä muistan sinut
Ystäväni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onpas kaunis ja samalla haikea jäähyväinen ystävälle.
Oikein kylmät väreet kulkevat pitkin selkää, kun ajatteluni siirtyy jo menetykseen...kuolemaankin.
Selkeä ulkoasu tekee tästä todella herkän.
Vaikean eron läpikäyneenä, tämä runo saa jostain syystä aikaan aivan mahdottoman lohdullisen tunteen, kiitos sinulle siitä. "Eikä aika kulje mukanamme loppuun", niin kauniisti sanottu.
Hieno runo.