Jos hiipisin pimeässä,
niinkuin silloin lapsena joskus.
Tähtitaivaita ja puiden
lumisia latvoja uneksien.
Pää takakenossa,
pakkanen poskilla.
Ja kyyneleet vasta tulossa.
En katsoisi tietä ollenkaan.
Kahlaisin lunta täynnään
tulvivassa ojassa
ja tie pysyisi vierelläni.
Pysyisi.
Eikä kuusten oksien takana olisi
peikkoja ollenkaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
