Luulin, että olin surrut,
itkenyt pois kaikki kyyneleet.
Unohtanut tuon päivän.
Luulin, etten enää surisi tai itkisi.
En sinua.
Näin kahden vuoden jälkeen
ikävä kaihertaa vieläkin.
Tahtoisin pitää sinua sylissäni
vielä kerran.
Tahtoisin silittää ja suukotella sinua
vielä kerran.
Tänään sinulle itken,
ja joka kyyneleen sinä olet ansainnut.
Rakas ystäväni, en unohda sinua.
Selite:
Runo entisestä koirastani, jonka kuolemasta tuli tänään kaksi vuotta.. Ja kun minulla tämä runojen kirjoitusvimma kerta oli, niin kirjotinpa tällaisen sitten.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuolema on niin surullisen lopullista...
Vaikkei itsellä ole ollut koiraa, niin tiedän silti miltä toi tuntuu, eipä ole juuri olotilaa kauhea ikävä. Hyvin kirjoitettu runo