Minä itkin
ja valitin
haavojani nuolin
niin kauan että
fyysisesti pinnaltani kuolin
paikalle lensi myrskyinen tuuli
se vanhan varteni vei
"hei hei"
sittenpä hukuin kamalaan loskaan
mutta en silti luovuttanut koskaan!
tuska se juuria kasvatteli vaan
ja sinne se maahan ne puski
sisälläni eli
pieni toivon siemen
se siellä hiljaa iti
ja vihdoin
koittaa huomen...
varsi
vahva
taas
kantaa
ja
elämän
ravintoa
antaa
se nousta käskee maasta
aina ylöspäin
ja nupun esiin laittaa
aurinkoa päin
Innosta hihkuen
odottamaan jään
kun kukkaseni loistossaan
silloin vihdoin nään
Selite:
on taas kevät :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
