Taivas on vaaleanharmaa;
sakeaa savua, vaikea hengittää.
Maa on rännästä märkä, ja märät ovat
farkkujen lahkeet, kengät ja posket.
Vesilätäköt kastelevat vain lahkeet ja kengät.
Univaje tai ehkä se on vain tuttu sekavuus
- mikä ikinä, se mistä ei saa kiinni -
painaa silmäluomien takana.
Ilma on kosteaa pilvisavua tiheämpää,
mustia varjoja häilyy melkein nähtävillä.
Ikkunoihin sytytetään valot puolenpäivän aikaan.
Katulamput alkavat palaa kolmelta,
viimeistään.
Tänään en jaksa keskittyä.
Ja sittenkin tämä päivä,
tammikuun 15.,
on parempi kuin päivät pitkään aikaan
tai harmaat viikot.
Tänään minä näen sinut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis. Millon teet uusia runoja?
Jotenkin se kaikkien ikävien mielikuvien ja tuntemusten kasaaminen runon alkuun, kaikki harmaat, märät ja pimeät asiat, saivat lopun tuntumaan niin paljon vahvemmalta ja koskettavammalta.
Rakenteeltaan siis todella hienosti suunniteltu ja rakennettu runo, pidän kyllä todella.
Tuli mukavan talvinen tunnelma, jokin siinä valossa kaiken pimeän ja harmaan keskellä tekee talvesta minulle suosikkivuodenajan.