Täydellisistä läsnäolon hetkistä
ei synny muistijälkeä, väittävät
Mutta kyllä minä muistan,
kuinka yö vie meren minuuteissa
vain kuultavaksi
sytyttää viidakon kuorot
sen aaltoilevan sirityksen kuin sadettajan
painaa kuumuuden suloiseksi lämmöksi
Kuinka sateen jälkeen
vuoret pudistelevat sumua yltään
rinteillä kosteudesta vaikea hengittää
Ukkosmyrskyn pudottamat
kookokset vierivät aaltoihin
Makaan tunteja paikallaan katsoen
kuinka veneet näyttäytyvät salaman valossa
jossain maailman reunalla
Jos en silloinkaan ollut läsnä,'
en usko että kykenen siihen täälläkään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihan älyttömän kaunis runo!
Pidän kirjoitustyylistäsi kovasti, tuotoksesi ovat kauniita ja osuvia!