Hetki

vieraan joen
sen rantaviivaa
kulkee mun askel
en tunne viimaa

kuulen vain
kuinka sade puhelee
rytmittää mun askelta
ja matkani etenee

ja mä pyydän mielessäin
hiljaa sanoitta
josko tänään ois aika
askelten korkealle kavuta

pilvien ylle
auringon kultaan
unelmien huipulle
sinne mun askeleeni haluaa

ja uskallaan toivoa
taas tälläkin kertaa
ja kuiskin sateelle
pyynnön hiljaa

sen rytmissä jatkan
seuraan joen virtaa
ja vaikka varmuutta
ei ole
aion jatkaa tätä matkaa

annan askeleiden vain viedä
elää ja toivoa
pidän unelmasta kiinni
vielä kiristän tahtia

en pelkää tai peruuta
vaikka eksynyt oon monesti
taas valmiina yritykseen
tehdä unelma todeksi