jotain suurempaa

Olit silmissäni täydellinen.
Olinko minä sinusta vastenmielinen?
Aika taulu liian kiireinen.
Pilasiko se meiltä mahdollisuuden?
En koskaan erehtynyt luulemaan.
Ettet mitään tahtoisikaan.

Hämmennyin vain aivan täysin.
Voiko liikaa muka välittää?
Luulit että olin kuin muut.
Sisintäni et suostunut kuuntelemaan.
Pinnallisuutta vain katsomaan.
Muistan;
Et kieltänyt täydellisyyttäsi kertaakaan.

Olinko minä vaikea ihminen.
Vai halusitko vain leikkiä jumalaa?
Monesti kysyin kuka oikein olet,ketä kaipaat?
Et anna omistaa,kysyit vain että miten uskallan rakastaa.
Hävisit pois,ja tulit taas.
Muistuttaen että olet jotain suurempaa,
jota en saa koskaan omistaa.

Luulen että pelkäät,
et uskalla rakastaa,
muuta kuin sun täydellistä elämää.

Ihmettelit onko minunlaisia monta.
Sanoin suoraan,en leikkinyt viatonta.

Sinua ei ole enää..
Tekisin tuon kaiken uudelleen,
mutten lupauksia sun kuunnellen.

Oppien itsestäni jotain,en voi olla sulle vihainen.
Vaikka se rakkaus olisikin ollut ikuinen.

Niin nyt tiedän,eipä tiikerit taida raidoistaan koskaan päästä..