Siitä on jo vuosia.
Kuulin sen selvästi.
Vain yhden kerran,mutta selvästi.
Se riitti.
Pysähdyin hetkeksi,kännyin ympäri ja katsoin kerran taakseni.
En palatakseni,vain hyvästelläkseni menneen.
Lähdin,vaihdoin suuntaa.
Niin oman elämäni suuntaa.
Kenenkään vielä tietämättä.
Keneltäkään kysymättä.
Ketään kaipaamatta.
Nyt vuosien jälkeen kirjoitan tätä.
Ja tunnustan itselleni;kuulin oikein.
Otin riskin ja kuuntelin sydäntäni.
Silti olen vielä joskus menneessä,ajatuksissani.
Miettien sitä toista polkua,jonka ohitin..
Selite:
Elämä on täynnä valintoja.Menneeseen ei voi palata,joten on mietittävä elämän suunta itse,toisista ripppumatta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi kun itsekin osaisi päästää menneestä irti silloin kun se on välttämätöntä. Hyödyllinen taito, joka vaatii ihmiseltä hemmetisti voimaa. Tosi hyvä runo!! :)
"En palatakseni,vain hyvästelläkseni menneen."
Tämä on jotain hyvin kaunista. Ja vain harvat osaavat hyvästellä menneen.